Monday, July 14, 2008

Scandinavian Music Group - Vieläkö soitan banjoa?

Tämä on viimeinen laulu
Jonka laulan sinulle
Sen nimi on liian paljon
Ja liian myöhään

Minä jäin neljän pisteen päähän tavoitteestani. En päässyt opiskelemaan. Neljä pistettä. Neljä. Olo on niin tyhjä nyt. Oksensin kurkkuni kipeäksi, kun kyyneleitäkään ei enää tullut. Mitä minä nyt teen? Vuoden töitä? Entä jos en jaksa?

Tänään oli viimeinen tapaaminen omahoitajani kanssa ennen hänen kahden viikon lomaansa. Minä olen siis kolme viikkoa yksin nyt. Sillä aikaa minulle laitetaan lähete Lapinlahteen ja pyydetään lääkäriä pohtimaan sairausloman jatkamista. Tässä kunnossa minä en voi mennä töihin. En silti tiedä, uskallanko olla poiskaan.

Olen niin rikki. Minusta ei ole mihinkään. En päässyt viime vuonna yliopistoon - enkä vielä tänäkään vuonna, vaikka lukuaikaa oli ruhtinaallisesti. Minä en ole edes hoikka.

4 comments:

Anonymous said...

olen pahoillani ettet päässyt opiskelemaan. minäkin olisin halunnut, mutta en jaksanut edes hakea. sinä sentään hait. aina voi hakea uudestaan ja on varmaan monia monia ihmisiä jotka eivät myöskään päässeet vaikka ovat jo aiemminkin hakeneet. älä sitä murehdi (vaikka helppo sanoa...) ja olet varmaan ihan sopivan kokoinen. se ei liity mihinkään, ei kouluun pääsemiseen, mihinkään, minkä kokoinen on.

koita levätä <3

ysanne said...

voi surkeus, todella pienestä oli kiinni. vielä jonain vuonna on sinun vuoro. ihan varmasti.

minä jään aina vähästä paitsi. en päässyt haluamaani lukioon, koska keskiarvosta puuttui 0,1. mutta tämähän ei liittynyt tähän mitenkään, mutta voin ehkä silti kuvitella miltä susta tuntuu. moitin itseäni tuosta viiden (?) vuoden takaisesta asiasta. tuolla takaraivossa se kolkuttelee, kun en onnistu missään.

hielo said...

Mullakin jäi viime vuonna kouluun pääsy jostain vaivaisesta 2pisteestä kiinni. Nyt sain kuulla etten ole edes varasijalla opiskelemaan kuvataidetta. Romahdin täysin pariksi päiväksi, mutta tänään pistin haun kansanopistoon opiskelemaan kuvataidetta. Toivottavasti pääsisin edes sinne.

Ymmärrän siis täysin tunteesi. Missä vaiheessa asiat alkavat oikein onnistua?

Anonymous said...

mä olen vuosia hakenut ja vihdoin onnasi. jaksa sitkeästi yrittää ja käytä 'välivuodet' viisaasti vaikka avoimessa jos mahdollista.

tiedän että tuntuu pahalle, mut kyllä sä selviät!

voimia!

Kivinen