Silverchair - Too Much Of Not Enough

Blind white lies and shallow truth
Broken strings and stolen youth
I've seen too much of not enough

Reilu viikko takana tässä talossa, jossa on vain kaksi asuntoa ja vartija. Olo on jatkuvasti yksinäinen. Täällä ei ole tuttuja joita tervehtiä; naapureitakaan en ole nähnyt. On vain videovuokraamo, ravintoloita sekä muutama supermarket aivan vieressä. Niistäkään en ole löytänyt turvaa.

Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, sunnuntai, maanantai, tiistai. Päivien lista on lohduton. On vain kaksi päivää, joina en ole kumartunut posliiniastian ylle. Niinä päivinä minä sanoin rakkaalle hyvää yötä ja ennakko-odotuksista huolimatta tunsin itseni onnelliseksi. Kävimme Helsinki Shooting Clubilla ja jopa ulkona syömässä. Minulla oli turvallinen olo, vaikka kaloreita kertyi ja liikunta jäi vähäiseksi.

Minä olen koettanut täyttää tätä taloa ja itseäni ruualla. Olen odottanut euforiaa ja yksinäisyyden katoamista, mutta kohdannut vain kipua, ahdistusta ja kyyneleitä. Kylpyhuoneen lattialla minulla on ollut aikaa pohtia omaa minäkuvaani, kehonkuvaani sekä suhteitani itseeni ja muihin. Tunteet ovat lentäneet laidasta laitaan eivätkä ne ota asettuakseen.

Pink - Leave Me Alone (I'm Lonely)

Go away
Come back
Why can't I just have it both ways

Minulla on valtavasti ajatuksia kirjoitettavaksi näiltä hiljaisilta tunneilta - eiliseltä ja tältä päivältä. Mutta minulla ei ole sanoja. On vain merkkejä, jotka eivät tarkoita mitään. Minulla on liikaa sanottavaa, jotta sen voisi verhoilla kauniisti. Liikaa ajatuksia joista ei koskaan tule lauseita, kappaleita, merkintöjä.

Olen perfektionisti. Jos en onnistu pääsemään täydellisyyteen, on paras antaa kaiken mennä ja kiertää kaukaa. Se pätee kirjoittamiseenkin. Jos en kykene muodostamaan ajatuksistani täydellistä merkintää, on paras jättää kirjoittamatta tai jättää jälkeensä sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä.

Sama kaava toistuu ruokailujen kohdalla. Mikäli en kykene syömään vähin kalorein ja "kauniisti", voin aivan yhtä hyvin ostaa kaupan tyhjäksi ja kuluttaa loppupäivän kylpyhuoneessa. Tämän päivän kauniilla listalla oli vettä, teetä, kurkkua, porkkanaa sekä ruispuuroa. Puolen päivän jälkeen tunsin itseni kuitenkin niin väsyneeksi, että suuntasin kävelykadun toisella puolella olevaan kahvilaan juomaan täysmaitoon tehtyä lattea. Ja nyt tämä päivä on viemärissä.

Olen puhunut tänään sairaanhoitajan kanssa - varasin vihdoin uuden ajan ja päivitin hänen tietojaan. Samoin entisen työnantajan, jonka luokse menen allekirjoittamaan papereita lähipäivinä. Olen hoitanut hurjasti virallisia asioita; eilenkin kävin työhaastattelussa ja peruin toisen samanlaisen, sillä haastattelun lopuksi kuulin saaneeni paikan. Elämäni on siis taloudellisesti turvattu ainakin syyskuuhun asti.

Ylihuomenna tulee rakas ja luultavasti ensimmäistä kertaa minä en olisi valmis ottamaan häntä vastaan. Olen niin väsynyt viime päivistä, etten tahtoisi tavata ketään. Tuntuu oudolta ajatella näin, sillä viimeksi eilen minä itkin omaa yksinäisyyttäni ja pyysin rakasta tulemaan kotiin. "Enää parikymmentä aamua, sitten tämä on ohi." Mutta sehän tässä pelottaakin.

Stella - 25

Onko vielä toivoo?
Jos lujasti tahtoo, kai vuodet meille vaihtuu
Onhan vielä toivoo
Kun lujasti tahtoo, vuodet meille vaihtuu

Viime kirjoituksesta on kulunut monta päivää. Minusta tuntuu kuin olisin velkaa itselleni, kun en ole ehtinyt elää sanoissa. Olen kuljettanut isää pikkujouluihin, maannut rakkaan kainalossa, syönyt ja ollut syömättä. Olen myös itkenyt, loukkaantunut viinanhuuruisista sanoista sekä miettinyt ensi kevättä, sen realistisuutta.

Nyt minä kuitenkin olen yksin. Olen yksin bulimiani kanssa tässä talossa, johon kuuluu Pelkääjän paikalla. On kynttilöitä, paljon teetä sekä Singstar, joka tuo lohtua hiljaisuuteen. Vieressäni kehrää kissa ja puhelimeni näytöllä on edellen numerot 40:29. Viimeisin puhelu rakkaalle sisälsi tunnustuksia ja lupauksia sekä suunnitelmia ensi viikonlopulle. Edessä ovat Hitman, Ben&Jerry's, yllätysillallinen.

Minusta tuntuu, että on aika ottaa lääke ja alkaa odottaa aamua.