Pink - Leave Me Alone (I'm Lonely)

Go away
Come back
Why can't I just have it both ways

Minulla on valtavasti ajatuksia kirjoitettavaksi näiltä hiljaisilta tunneilta - eiliseltä ja tältä päivältä. Mutta minulla ei ole sanoja. On vain merkkejä, jotka eivät tarkoita mitään. Minulla on liikaa sanottavaa, jotta sen voisi verhoilla kauniisti. Liikaa ajatuksia joista ei koskaan tule lauseita, kappaleita, merkintöjä.

Olen perfektionisti. Jos en onnistu pääsemään täydellisyyteen, on paras antaa kaiken mennä ja kiertää kaukaa. Se pätee kirjoittamiseenkin. Jos en kykene muodostamaan ajatuksistani täydellistä merkintää, on paras jättää kirjoittamatta tai jättää jälkeensä sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä.

Sama kaava toistuu ruokailujen kohdalla. Mikäli en kykene syömään vähin kalorein ja "kauniisti", voin aivan yhtä hyvin ostaa kaupan tyhjäksi ja kuluttaa loppupäivän kylpyhuoneessa. Tämän päivän kauniilla listalla oli vettä, teetä, kurkkua, porkkanaa sekä ruispuuroa. Puolen päivän jälkeen tunsin itseni kuitenkin niin väsyneeksi, että suuntasin kävelykadun toisella puolella olevaan kahvilaan juomaan täysmaitoon tehtyä lattea. Ja nyt tämä päivä on viemärissä.

Olen puhunut tänään sairaanhoitajan kanssa - varasin vihdoin uuden ajan ja päivitin hänen tietojaan. Samoin entisen työnantajan, jonka luokse menen allekirjoittamaan papereita lähipäivinä. Olen hoitanut hurjasti virallisia asioita; eilenkin kävin työhaastattelussa ja peruin toisen samanlaisen, sillä haastattelun lopuksi kuulin saaneeni paikan. Elämäni on siis taloudellisesti turvattu ainakin syyskuuhun asti.

Ylihuomenna tulee rakas ja luultavasti ensimmäistä kertaa minä en olisi valmis ottamaan häntä vastaan. Olen niin väsynyt viime päivistä, etten tahtoisi tavata ketään. Tuntuu oudolta ajatella näin, sillä viimeksi eilen minä itkin omaa yksinäisyyttäni ja pyysin rakasta tulemaan kotiin. "Enää parikymmentä aamua, sitten tämä on ohi." Mutta sehän tässä pelottaakin.