Everyone around me is trying to make a statement
Then there's me
I'm just trying to survive
Tuliko sipseistä paha olo?" Minä katsoin pojan murheellisia silmiä, kun hän vilkuili tietokoneelta vuoroin minua ja tyhjää pussia. Pudistin päätäni ja sanoin, että se on vain migreeniä. Todellisuudessa tahdoin vain eroon niistä muutamasta barbeque-maustetusta rasvapalasta, jotka erehdyin työntämään suuhuni. Läski, läski, läski, minä huusin itselleni. Vietin vessassa kaksikymmentä minuuttia kaivaen kurkkuani aina vain syvemmältä. Lopulta olin voimaton ja oli pakko luovuttaa.
Olen niin väsynyt näihin sairauksiin. Tahtoisin ottaa avosylin vastaan jokaisen avuntarjoajan ja uskoa heidän sanoihinsa. "Sinä et ole ylipainoinen." "Sinulla on kauniit kurvit." "Sinä olet hyvä juuri tuollaisena." Kaikkihan noin sanovat, mutta eivät tarkoita sitä. Siksi suljen silmäni apua tarjoavilta käsiltä ja korvani kohteliaisuuksilta. Tahdon vain, että ihmiset menevät pois ja antavat minun hävetä yksinäisyydessä.
Nyt olen isällä ja äidillä. Täällä tuoksuu pulla, kakkupohjat sekä kahvi. Minä kärsin täällä, kotona ja kaikkialla. En jaksa näitä ruoantäyteisiä päiviä ja painajaismaisia öitä. Olen väsynyt kaikkeen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Niin tuttu tunne tuo väsymys. Väsymys on pahinta. Mikään ei maistu millekään, mikään ei tunnu miltään. Kaikki on tasaista ja harmaata. Silloin itse menen usein äärimmäisyyksiin viillän, leikkaan hiuksiani, tuhoan kotiani, ahmin, oksennan. Teen kaikkea tuota, jotta tuntisin edes jotain.
Onneksi nykyään tunnen kipua, pystyn itkemään sekä joskus myös nauramaan. Tunnen eläväni, vaikka en aina sitä haluaisikaan ja haluaisin vain turtua.
Silti haluan pystyä itkemään. Silloin kun en siihen pysty olen jo todella alhaalla.
mietin juuri itse, miten lähimäiset ihmiset hokevat sitä, kuinka hyvä minä olen tällaisena. että olen nyt kauniimpi kuin silloin laihempana. että kelpaan.
itse ei usko sanaakaan. miettii, miten he voivat olla niin sokeita. mutta tukihenkilöni sanoi tänään, että niitä lähimpiä ihmisiä pitäisi uskoa. eivät ne valehtele vaan puhuvat sydämestään. heille me kelpaamme tällaisina, ihan vaan tällaisina.
kumpa oppisimme kelpaamaan itsellemekin tällaisina... elämä olisi niin paljon helpompaa.
älä anna periksi.
Post a Comment