Eilen laskin päiviä
Tänään muutin ne tunneiksi
Huomenna jaan tunnit minuuteiksi
Tänään olen syönyt kaksi nektariinia sekä kaksi paahtoleipää. Niin, ja kolme salmiakkia. Hävettää nuo viimeisimmät. Tuntuu, että ne syövyttävät nyt reikiä vatsaani. Joudun ehkä vielä syömään, kun menen vanhemmille yöksi. Mutta eiväthän toiset kaksi leipää minua tapa, eiväthän?
Huomenna on edessä raskas päivä. Olen tottunut heräämään viideltä, joten kellon pirinä ennen kuutta ei ahdista. Seitsemän jälkeen olen kuitenkin jo satamassa, kahdeksalta laiva irtautuu rannasta. Sitten on edessä pitkä päivä Tallinnassa. Olen kotona vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Onneksi seurana on isä. Lähdemme kahden - aivan kuten aina ennenkin. Kukaan muu ei mahdu seuraamme.
Torstaina olisi sitten tiedossa syntymäpäivät. Minun omani. Kaksikymmentä vuotta. Ei helvetti, täytän kaksikymmentä ja olen tässä tilanteessa. En opiskellut tänä vuonna, tuskin vielä ensi vuonnakaan. Teen töitä ja olen sairauslomalla. Sairastan syömishäiriötä. Olen pohjalla silloin, kun pitäisi ottaa elämästä kaikki irti.
Onneksi huominen on täynnä elämää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
minuakin pysäytti, kun täytin 21 enkä ole saanut elämässäni mitään aikaan! en edes ylioppilastodistusta, saatika lakkia. puuttuu yksi naurettava englanti, josta olen tehnyt helvetin ison ongelma. niin ison, ettei kukaan muu varmasti voi edes käsittää sen laajuutta. tänään äiti herättyäni tosi kiltisti sanoi, että voi maksaa englannin kirjoitukseni. että yrittäisin jaksaa, kun se on niin pienestä kiinni. tuli hyvä mieli, kun ei ollut pakottamista.
mutta ei minun täytynyt tulla kertomaan itsestäni, vaan toivottamaan hyvää matkaa. toivottavasti kaikki menee hyvin siellä. ja hyvää oikein hyvää syntymäpäivää (näin etukäteen) ja halaus <3 oot ajatuksissani.
postini tavoittaa sinut ehkä jo tällä viikolla, jos olen oikein reipas. mutta tulee kuitenkin, koska haluan.
pidä huoli itsestäsi.
hyvää matkaa tärkeä!
yritä nauttia vieraan kaupungin kaduista ja seurastasi. oikein kunnolla. toivottavasti pystyt edes hetkeksi unohtamaan pahan olon.
kiitos tuesta ja kannustuksesta; se on tärkeää <3
Nyt ei muuta sanottavaa, kun että nyt on sun aikasi olla pohjalla, sä et ole nyt valmis vielä elämään. Sekin hetki tulee, kun se aukeaa ja putoaa sun niskaan tyhjästä taivaasta: elämä on mun elettävänä nyt, ja voi miten ihanaa se onkaan. Mulle tällanen sekoaminen tapahtu eilen, ja se kisko mut oikeeseen suuntaan. Nyt mäkin alan elää, täysillä mutta niin hiljaa. Ja säkin vielä sen teet.
Ps. Mulla on blogi edelleen, joskus tulee juttua, mut se on nyt vähän tälleen ja näin, säädöt kaikkien asetusten sun muitten kanssa ja blaahblaah... Mä tässä joku kerta kattelen ne ja sit heitän sulle salasanan tms. :)
Jonkin aikaa olen blogiasi lukenut ja en osaa sanoa oikein muuta kuin, että olen niin pahoillani aivan kaikista asioista, joita joudut kokemaan.
Ja nyt sinun tulee levätä. Tarvitset aikaa ja rauhaa. Ei ole mitään syytä hävetä olla sairaslomalla. Kukaan ei sitä itse valitse. Kukaan meistä ei ole valinnut sairastuvansa.
Ja sanon nyt myös sinulle, kuten monille muillekin keillä on se joku, että olet tosi onnekas kun sinulla on rakkaasi. Sellaiset ihmiset auttavat yli pahojen aikojen.
Pärjäile.
Post a Comment