How long will this take?
How much can I go through?
My heart, my soul aches
Nyt tuli itku, paha olo ja häpeä. Miten minä saatoinkaan olla niin typerä, että lähdin hakemaan sairauslomaa? Miksi tein sen? Miksi en vain ottanut lääkkeitä ja tyytynyt tähän? Enhän minä ole oikeasti sairas.
Ahdistuin yhtäkkiä myös siitä, että tämä talo on niin täynnä lääkkeitä. Minulla on purkki Zopinoxia, toinen Tenoxia ja kolmas Seronilia. Lisäksi pöydällä lepää paketti Diapamin vertaislääkettä Medipamia. Tiedän, kuinka paljon tuhoa niillä voisi saada aikaan. Voisin saada koko hoitohenkilökunnan sekä läheiseni sekaisin. Sitä en kuitenkaan halua. Haluan vain hetkeksi pois täältä ja tiedän, kuinka pitkälle voisin tietyssä mielentilassa mennä. Pelottaa.
Tuli yhtäkkiä sellainen olo, ettei minulla ole merkitystä kenellekään, että kaikki ajattelevat minun vain hakevan huomiota tällä keinolla. Tunnen oloni niin irralliseksi ja katoavaiseksi. Isä ja äitikin suhtautuivat niin välinpitämättömästi. Rakas tuntuu olevan ainoa, joka välittää. Tuntuu pelottavalta olla näin etäällä muista ihmisistä, näin helvetin yksin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Jos mietit oletko "niin sairas että tarvitsen sairaslomaa" niin se on turhaa, sillä sinä et siitä ole päättäny sen ovat tehneet lääkärit ja hoitajat puolestasi. Eivät ne psykiatrisella puolella jatkuvasti sairaslomaa ihmisille tuputa. Enemmänkin siellä kannustetaan menemään töihin ja ns. selviytymään.
Muista että sinä olet itsellesi tärkein ei kukaan muu eikä kenenkään muun mielipiteet.
Hyvä, että kultasi sinua ymmärtää se on tärkeätä.
Minäkin ymmärrän. Yritä kerätä voimia ja olla ajattelematta. (tiedän, että se on vaikeaa jollei jopa mahdotonta)
Halaus.
en minä parantua pystykään, jos annan hänen olla "ystäväni". hän väittää että haluaa vain parastani, mutta miksi voin aina niin huonosti kun hän lähtee tai kun suljen puhelimen. kun hän on taas arvostellut minua, tekojani, sanojani tai kun hän uhkailee minua osastolla syistä, joita en itse edes ymmärrä (sellaisia ei ole enää ollut vuoteen) en jaksaisi repiä vanhoja arpia auki, kun olen ne jo kerran ommellut lopullisesti kiinni.
ja sinä kuule. tuskin kukaan ajattelee sinun hakevan vain huomioita. hei pikkuinen, ihan oikeasti, sinä olet vakavasti sairas, lopussa; sen kyllä aistii teksteistäsi. sinä tarvitset LEPOA, paljon lepoa ja aikaa ajatella, järjestää asioita paikoilleen sydämessä, mielessä ja ruumiissa. jos jatkaisit työntekoa, missä olisitkaan pian ollut? kuinka huonomassa kunnossa? olet ottanut ensimmäisen askeleen, kun olet myöntänyt ettet nyt jaksa. eikä sinun pidäkään jaksaa. ei ole PAKKO. näille sairauksille ei voi mitään, ne eivät kysy lupaa tullessaan. eivätkä ne lähde pois päivässä tai pelkkiä nappeja syödessä. sinä et ole tehnyt mitään pahaa tai väärää jäämällä pois töistä toistaiseksi. älä soimaa siitä itseäsi, aiheutat vain itsellesi enemmän mielipahaa.
ja yksin sinä et ole. vierelläsi sinulla on miehesi. ja kyllä vanhempasikin varmasti tukevat sinua; ehkä heille on aluksi vaikeaa hyväksyä se, ettet olekaan niin hyvässä kunnossa kuin he luulivat. toivottavasti sinulla on myös ystäviä, jotka pysyvät tukena ja pystyvät halaamaan sinua oikeasti.
tiedän että täälläkin on paljon ihmisiä tukenasi, ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman tai kärsivät samasta parhaillaan. he ymmärtävät ja haluavat varmasti aidosti olla myös tukenasi ja lukea kuulumisiasi vaikkeivät sinua tuntisikaan.
en minäkään tunne. tai ole koskaan tavannut sinua. mutta haluan olla tukenasi, koska olen itsekin ollut todella loppu. tiedän mitä se on, vaikkei se kaikilla samanlaista olisikaan. haluan vain jättää edes jonkin pienen merkin blogiisi jotta tietäisit että täällä ainakin on ihminen, joka välittää omalla tavallaan. ja haluaa vain että paranisit ja kykenisit elämään ilman kyyneliä ja uupumusta.
mutta älä enää ajattele ettet olisi sairasloman arvoinen.
sinä olet paljon arvokkaampi kuin uskotkaan.
<3
täällä minä olen.
sinä teit oikein sairaslomaa hakiessasi. olet sen arvoinen. ihan totta.
voi että, pakko tulla kertomaan, miten ilahdun joka kerta kun luen tuon edellisen ja sitä edellisen jättämäsi kommentin! kiitos, että saan olla elämässäsi. todella tarkoitan kaikkea sanomaani <3
et ole yksin, vaikka toisinaan sinusta tuntuisikin siltä. olet ajatuksissani. mieluusti olisin muutenkin päivissäsi kuin blogin kautta. älä katoa.
Olen aivan samaa mieltä kuin aikaisemmatkin kommentoijat. Eli hyvä, et sä hait lomaa, äläkä huoli siitä. Äläkä huoli siitäkään, että ihmiset "ajattelee sun vain hakevan huomiota" tällä, mä en todellakaan usko että niin on!
Ihanaa et sul on rakas joka välittää ja aivan varmasti myös sun vanhempasi välittävät ja rakastavat sua!
Post a Comment