On niin suruissaan, särkee paikat
Alkaa vapisemaan, murtumaan
Ei voi pelastaa, hetket milloin mieltä musertuvaa
Ois saanut rauhoittumaan meni jo
"Ihmiset ovat niin kuin hyasintinsipulit. Ihmisille ei voida kuin luoda hyvä kasvupaikka, mutta jokaisen vastuulla on kasvaa itse omaa vauhtiaan. Jos siihen väliin menee sotkemaan, saa aikaan pelkkää vahinkoa. Vaikka kuinka tarkoittaisi hyvää. Ja joskus kasvaminen on hyvin hiljaista puuhaa, niin kuin sipuleilla jääkaapissa. Vaikkei sitä aina edes huomaa, niin se jatkuu silti koko ajan." -Torey Hayden
Minun vauhtini hiipuu. Soitin juuri psykiatriselle ja jätin soittopyynnön lääkärille. Tarvitsen unta ja rauhaa, ehkä lomaakin. Olen valmis myöntämään heikkouteni ja pyytämään apua. Pakkohan se on, ei tällaista enää jaksa.
Viime yönä valvoin ainakin yhteen. Uni ei tullut, ahdistus painoi. Sanoin pojalle, ettei tästä tule mitään, etten jaksa tätä pahaa oloa, että minua hävettää olla tällainen. "Masennus on sairaus - ja ihan yleinen nykyään. Se täytyy hoitaa." Rakas yritti turhaan lohduttaa. Minä vain huusin, etten voi jäädä lomalle, etten pysty, että hävettää liikaa. Toiset ovat pois jännetuppitulehduksen tai verisuonitautien takia, minä jään pois siksi, että itkettää liikaa.
Olen silti ottanut sen vaikeimman askeleen. Nyt vain odotan, että psykiatri soittaa takaisin ja kyselee. Minun tehtäväni on vain vastata mahdollisimman totuudenmukaisesti. Täytyy kertoa, että eilen itkin kaksi tuntia, edellispäivänä lähes koko päivän. Lauantaina myös hakkasin päätä seinään, jotta sisäiset äänet hiljenisivät edes hetkeksi. Onko minulla paljon muuta kerrottavaa? Ehken uskalla paljastaa kaikkea.
Puhelin on vieressäni. Odotan, että joku tulisi ja laittaisi minut kaappiin kasvamaan. Olen liian voimaton toimimaan yksin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
oi pikkuinen.
hyvä että itse huomaat nyt sen, ettet jaksa. siinä ei ole mitään hävettävää. ei mitään! toiset selviävät pelkällä kesäflunssalla toisen kamalin koettelemus on poskiontelotulehdus, mutta joitain koetellaan rankemmin, toiset sairastuvat psyykkisesti, vakavasti ja taistelevat oikeiden pelkojen ja jokapäiväisen jaksamisen kanssa. eikä sellainen ihminen joka ei ole sitä henk. koht. kokenut, voi tietää ollenkaan, miltä se tuntuu. sillä se on helvettiä. kun ei jaksa. kun ei ole syytä jaksaa. sellaiset ihmiset eivät voi sanoa ymmärtävänsä. he eivät osaa edes kuvitella miltä tuntuu itkeä vain sitä että kynä tippui lattialle.
mutta siitä voi parantua. voi ihan oikeasti. voi huomata, ettei enää ehkä itketä niin paljoa. että on jotain toivoa huomisesta. nauttii pienistäkin asioista. mutta se vaatii työtä ja lepoa, ja tukiverkostoa. surullista, kun kerroit ettei sinulla ole ketään jolle soittaa. olisi niin tärkeää tietää että puhelimenkin toisessa päässä on joku joka välittää. mutta sinulla on ainakin ymmärtäväinen ja rakastava mies vierelläsi. otathan hänen apunsa vastaan?
mutta älä tunne häpeää. kulutat siihen liikaa vähiä voimiasi. lepää nyt. kerää voimia. älä itke :(
kaikki on vielä joskus paremmin. täytyy vain jaksaa uskoa ja toivoa.
<3 välitän ja ajattelen
lilja sofia vei sanat suustani. en osaa lisätä enää mitään. olet ajatuksissani. voimahalaus <3
Kunpa voisin olla nyt vierelläsi ja halata sinua lujasti! Ymmärrän väsymyksesi, ahdistuksen, pelon, avuttomuuden, toivottomuuden, häpeän... liian hyvin. Itsekin koetan taistella niitä vastaan joka päivä, ja aivan liian usein ne vievät voiton minusta.
Onneksi kuitenkin pystyit ottamaan pienet askeleet, jotka voivat olla ratkaisevat. Yritäthän kertoa rehellisesti, kuinka et jaksa. Saat varmasti tukea ja apua, niin että tulee vielä lukemattomia, aurinkoisia päiviä, jolloin hymyilet ja naurat aidosti onnellisena, jaksaen.
Olet mielessäni, voimia ja lämmin rutistus. <3
Post a Comment