Sama hiljainen arka pyyntö
Nous syvältä itsestäin:
Minä tahtoisin isä jo kotiin
Isä minua väsyttää
Minä puhuin hetki sitten omahoitajani kanssa. Ensin ajattelin, että kerron kaiken: itkukohtaukset, itsetuhoisuuden, unettomuuden ja ylettömän ahdistuksen. Kun sitten kuulin hänen rauhallisen äänensä puhelimen toisessa päässä, muistin oman haluni parantua. Halusin niin kovasti olla kunnollinen, etten kehdannut sairastaa. Siksi nytkin pyysin vain keskusteluaikaa, kun edellisestä kerrasta oli niin kauan aikaa. Ääneni oli vähällä sortua, ja sairaanhoitaja kysyikin olinko kunnossa. Sitten tuli itku ja monta pahaa sanaa.
Kun puhelu päättyi, odotin jo uutta. Hoitaja säikähti niin kovasti tilannettani, että lähti saman tien kiertämään ja kysymään vapaita lääkäriaikoja. Olin sekä kauhuissani että iloinen. Säikähdin sitä, että tilanteeni todella oli niin vakava, ja silti olin iloinen siitä, että edes joku halusi auttaa minua. Jouduin kuitenkin pettymään: lääkäriaikoja ei ollut, jouduin tyytymään omahoitajan peruutusaikaan. Kun puhelin sulkeutui, itkin katkerasti ja pitkään. Millä minä jaksan vielä huomisen?
Onneksi pääsen kuitenkin keskustelemaan. Sain ajan kolmeksi, lähteä täytyy varttia vaille - nyt kun asun tässä melkein naapurissa. En tiedä, kuinka suhtautuisin tulevaan. Ehkä se helpottaa, ehkä vain pahentaa tilannetta. Kuinka minä kehtaan kertoa, että olen iltaisin miettinyt lääkkeiden yliannostusta, että edes joku huomaisi pahan oloni? Olen liian kiltti puhumaan tuollaisista asioista.
Entä jos en uskallakaan lähteä?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Kyllä sä uskallat! Et voi muutakaan.
Joo olin koeajalla. Ei ne muuten voikaan sieltä pois potkia. Sun tilantees on eri, jos (niin kuin luulen) koeaikas on jo ohi. Silloin voit vain sinä itse lähteä.
Mulle oli ihan hyvä silloin, että ne teki päätöksen mun puolesta. Ahdistuin silloin vain siitä lajittelusta joka päivä ja siitä kuinka piti olla niin paljon itekseen omien ajatusten kanssa. Usein tuli myöskin minulle tutuksi itkeminen rappukäytävässä tai kättyä työntäessä.
Kyllä kaikki järjestyy kunhan pääset puhumaan. Sun täytyy vaan uskaltaa sanoa paha olos ääneen. Monet on myös kirjoittanut etukäteen paperille ajatuksiaan ja antaneet sitten sen omalle hoitajalle. Itse joskus kirjoitin ennen lääkäriin menoa asioita, joista halusin puhua/kysyä. Mulla kun on tunnetusti niin laho pää, että jäädyn ja unohdan puolet istuessani lääkärin eteen.
Tsemppiä!
kätty muuten tarkoittaa kärryä ^^
toivottavasti kaikki menee hyvin <3
Post a Comment