Ei voi tietää mitä tuo mukanaan vuorokausi
Eilinen ei oo vangittu, vaikka oven kii pamautit
Pitäis elää sillee, et pystyy elämästään nauttii
Vaikka kaikil on murheellisii kuukausii
Osastonsihteeri soitti minulle aamupäivällä. Lääkäri varasi minulle ajan huomiseksi, yhdeksitoista. Hän lupasi kirjoittaa minulle sairauslomaa tältäkin päivältä, kun en kyennyt lähtemään töihin. Makasin vain sängyssä peläten ja täristen. Viimein soitin työnantajalle, etten nyt pystynyt lähtemään töihin. Ehkä se oli hyvä ratkaisu.
Nyt katson sadepilvien kerääntymistä taivaalle ja pelkään huomista. Olen helpottunut, kun apu on vihdoin tullut. Sain lääkkeet ja pian saan lomaa. Vihdoin saan nukkua ja rauhoittua. Silti minua pelottaa. Minun masennukseni on muuttunut keskivaikeasta vaikeaan, unettomuus ja paniikkikohtaukset pahentuneet. Pyytääkö hän kohta minua harkitsemaan osastoa? Vai katsooko hän, ettei minulla olekaan niin suurta hätää? Mitä jos kaikki kääntyykin päinvastoin: minä olenkin terveempi kuin uskonkaan ja saan sairauslomaa vain muutaman päivän?
Kädet alkavat taas täristä. Pää kääntyilee levottomasti. Edes juuri alkanut kaatosade ei rauhoita. Tekisi mieli ottaa yksi unilääke, ummistaa silmät ja antaa pimeyden tulla. En jaksaisi tätä ainaista pelkoa. Ehkä huomenna helpottaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Hyvä että oot saanu apua. :) Mua odottelee tossa pöydällä se lääkärin antama masennustesti joka keskiviikkoon mennessä pitää tehdä.. Mä taidan haluta ahmimista hillitseviä lääkkeitä..sivuvaikutuksista huolimatta. Niistä ehkä olisi kuitenkin apua..
Töissä tämä viikko on ollut mulla kans yhtä sumussa tarpomista; ei jaksa kiinnostaa. Tavarat hyllyihin mekaanisesti ja kannolle. Työkaveritkaan ei jaksa kiinnostaa entiseen malliin. Mutta jos se menisi ohi. Huominen enää. Kyllä mä selviän. Tsemppiä meille molemmille! <3
älä ajattele huomista tai sitä seuraavaa.
ole tässä hetkessä ja tässä minuutissa. hetki kerrallaan. ei isoja harppauksia, liian raskaita.
älä pelkää. kaikki kääntyy vielä hyvin. en usko että kuvittelet olevasi sairaampi kuin olet. eikö se jo jotain sano, että masennus on muuttunut vaikeaksi?
se on hirveää. kamalaa taistelua koko ajan. mutta kuten sanoit itsekin, ehkä huomenna helpottaa. tai ei ehkä ihan vielä huomenna, mutta kyllä vielä. mutta älä ajattele sitä nyt. koita selvitä päivä kerrallaan.
halaus.
Post a Comment