Stella - Rauhoitettu

Miten osaisin mä olla niin kuin nuo muut
Vai onko jossain joku paikka, jonne kuulun
Miissä toiset samanlaiset mua oottaa
Planeetalleen jo palaamaan

Kurkku on kipeä ja ääni maassa. On täytynyt siivota, vaikka ei jaksaisi. Kohta täytyy esittää elämäniloista ja reipasta, vaikka ei jaksaisi. Tahtoisin vain huutaa oven takaa, että meille ei saa tulla. Tahtoisin näyttää punaiset rystyset ja aukaista suun, jotta jokainen pilalle mennyt hammas paistaisi kirkkaasti. Nyt on niin paha olla, että tekisi mieli oksentaa purukumikin pois suusta.

Tänään ystävä katsoi hämmentyneenä, arvostelevasti, kun sanoin, etten enää jaksaisi lukea. Kaksi ja puoli viikkoa pääsykokeisiin. Minut on imaistu kuiviin kaikkien näiden vastoinkäymisten myötä, mutta hän ei ymmärrä sitä. Hän ei tahdo ymmärtää. Hän on itse niin terve ja määrätietoinen, ettei ymmärrä, kuinka heikko ihminen voi olla. Me olemme kasvaneet erillemme. Toista se oli vielä viisi vuotta sitten, kun maailmamme kietoutuivat täydellisesti yhteen.

Onneksi rakas osaa yllättää. Toissapäivänä hän kantoi minulle yllätyksen kotiin - sellaisen, jota olin himoinnut jo pitkään. Hän pyysi minut syliin, "ihan hetkeksi vain", hymyili ja antoi pienen kultaisen paketin. Siellä se oli, minun aarteeni. Olin niin iloinen monta tuntia. Hymy hyytyi vasta, kun unen oli määrä tulla.

Nyt täytyy jatkaa siivousta, ehkä leipoakin. On asetettava pääsykoemateriaali järjestykseen ja näytettävä siltä, että elämä on ottanut voiton.