Kuka pitää huolta
En tiedä kenen vastuulla
On kaikki nämä päivät
Kaikki nämä päivät ja yöt
Olen kipeä. Viimeksi olin poissa töistä maaliskuun alussa, mutta silti tuntuu, että teen väärin. Samaan aikaan työterveyshoitajan luona oli kaksi muutakin työpaikaltamme. Tiesin, että asetan ihmiset pulaan yli kymmenen muun poissaolijan tavoin. Vaikka eihän se minun vikani ole, että yöllä nousi kuume ja aamulla olin pitkään tokkurassa. Nyt flunssa alkaa painua taka-alalle, mutta häpeä painaa rintaa.
Muutamia tunteja sitten minua pelotti kulkea kaduilla. Pelkäsin, että joku töistä on tullut tähän kaupunkiin ja näkee rakkaan viemässä minut ravintolaan syömään. Vaikka molemmat olimme kipeitä, emme viitsineet perua pöytävarausta. Niinpä minä kipitin kiltisti valkeissa korkokengissäni italialaiseen ravintolaan ja esitin tervettä. Eteeni kannettiin parsaa, vasikkaa, pancettaa sekä marinoituja mansikoita. Join kallista viiniä ja viimeisenä lusikoin suuhuni pehmeää zabaionea. Kalorit kipusivat pilviin; nyt oksettaa.
Onneksi huomenna puhaltavat uudet tuulet. Auto kaartaa mökkirantaan ja minä saan rauhan aina sunnuntai-iltaan asti. Kaipaan veden läheisyyttä ja tunnetta siitä, että kaikki selviää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
toivottavasti pystyit kuitenkin nauttimaan illasta, miehestäsi ja yhdessäolosta. ja toivottavasti ahdistus ei nyt palaa muistuttamaan tuosta syödystä määrästä, vaan pystyt lisäämään sen kivoihin muistoihin miehesi kanssa.
toivottavasti olosikin on jo parempi. kipeänä on aina ikävää; tosin itse olen todella harvoin kipeänä. ehkä kerran vuodessa flunssassa, mutta silloin se iskee koko vuoden edestä.
mukavaa viikonloppua sinulle, pidä hauskaa ja koita nauttia olostasi! (vaikka kipeänä se voi olla vaikeaa :)
Post a Comment