Akon - Journey

This is the ultimate journey of your life
Where the weak die and the strong survive

Taidan olla melko väsynyt. Nukahdin eilen ennen kolmannen erän alkua ja heräsin vasta aamulla, kolmentoista tunnin yöunien jälkeen. Rakas oli jossain vaiheessa ensin peitellyt minut sohvalle ja myöhemmin auttanut minut sänkyyn nukkumaan. Nyt olo on levännyt, mutta hämmentynyt. Tiedän, että minulle riittää seitsemän tuntia unta, mutta tiedän myös sen, että nukun vaikka viikonlopun läpeensä, jos unta ei ehdi saada tarpeeksi. Ja nyt on sellainen tilanne. Minä itken ja valvon illat, herään aamulla tokkuraisena töihin, ahdistuneena pyörin sängyssä taas seuraavan illan ja herään entistä väsyneempänä aamulla.

Vaikka tunnen itseni pirteäksi, pelko kaihertaa mieltäni. Kuinka tässä näin on päässyt käymään? Onko tilanne todella niin paha kuin viime syksynä? Tarvitsenko pian taas sairauslomaa? Kuinka kehtaan sen jälkeen näyttää naamaani töissä? Työpaikallani sairausloman syyt eivät nimittäin pysy salassa. Olen huolestunut omasta voinnistani, mutta ennen kaikkea ympäristöstäni. Kuinka vanhemmat reagoisivat, kun jälleen kerran joutuisin sairauslomalle masennuksen takia? Mitä rakas ajattelisi, uskaltaisiko enää jättää minua yksin? Huolestuminen läheisistä ei ainakaan helpota tätä tilannetta.

Yhtäkkiä minun on ikävä lukioon. Koulu tuntui välillä raskaalta ja turhauttavalta, mutta silloin kaikki oli helpompaa. Ei ollut jatkuvia pelkotiloja, ei stressiä raha-asioista tai opiskelusta eikä silloin tarvinnut todeta, ettei ole kotia, ei mitään paikkaa minne mennä.