Kun häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Kädet ovat vielä mullantuoksuiset, vaikka hieroin niihin vaniljasaippuaa kahteen kertaan. Viimeiset puoli tuntia kulutin multasäkkien, ruukkujen ja rakkaiden viherkasvieni keskellä. Tuntui hyvältä upottaa liuska-aralia tuoreeseen multaan ja viirivehka uuteen ruukkuun. Keittiöstä tuli raikas, kasvit näyttävät hoidetuilta. Itsellenikin tuli hyvä olo. Pitäisi useammin ottaa tuntumaa kasveihin, maahan ja multaan. Silloin kaikki muu tuntuu toisarvoiselta.
En tahtoisi ajatella syömisiä ja liikuntaa. Haluaisin pysytellä siinä autuudessa, joka äsken valtasi minut. Voisin tuijotella timanttiananastakin ikuisuuden: sen värejä ja loistoa, teräviä lehtiä ja mattapintaista ruukkua. Mielenrauhani järkkyy kuitenkin pikku hiljaa puuhailun loputtua; kun multapussi on suljettu ja lattia imuroitu, arki ja elämä palaavat rytinällä takaisin. Ikkunalaudalla viihtyvä bonsai ei saakaan enää täyttä huomiotani, kun kalorit ja kulutus valtaavat mieleni. Ja siinä samassa kaikki autuus on poissa - jäljellä on vain tuskaa ja ahdistusta.
Olen syönyt tänään liikaa ja liikkunut liian vähän. Ei riitä, että töissä kulutan kaksi tuntia pyöräillen ja portaita juosten. Sekään ei riitä, että kaikki muu aika töissä kuluu seisten. Junaltakin kävelen kotiin. Kaikki tämä on typerää ja turhauttavaa hyötyliikuntaa. Minä kaipaan todellista rehkimistä: hikeä ja kipeytyneitä lihaksia. Olo on niin riittämätön, kun makaan vain illat täällä hiljaisessa asunnossa tehden kotitöitä. Pahinta on tieto siitä, että pyykinpesun ja silityksen välissä otan muutan näkkileivän tai jogurtin, illalla vielä hieman lisää. Lihava, lihava, lihava, minä huudan itselleni. Ja sitten oksennan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
mäki haluaisin et lihakset kunnolla ois kipeät, nykähtelisivät ihoni alla, hiki säteilis otsaltani, mutta ei :s läskiä on, läski oon, mut laiha tuun olemaan!
Juu linkitä vaan! Lisään sinutkin lukemieni listaan, vaikuttaa kiintoisalta lukemiselta :> Ja ekan tatuoinnin valinta on aina tosi vaikeaa, itse suunittelin omaani varmaan vuoden tai kaksi. Sitten vain yksi päivä otin lohikäärmeen, seuraavalla viikolla tiikerin sille viereen, ja nyt tuon oman kyhäyksen :D se on addiktoivaa!
Muista hei et toi sun liikunta silti kuluttaa ihan pirusti energiaa. Perusliikunnasta ts. peruskulutuksesta se valtaosa energiasta kuluu, lenkillä juoksu on pääasiallisesti korvien välissä.... nimimerkki kävelee vain jääkaapille ja takaisin.
Tykkään blogistasi, jakselemisia <3
Post a Comment