Sia - Soon We'll Be Found

Let's not fight
I'm tired
Can't we just sleep today

Mitä helvettiä tässä sanoisi? Että olen lihava, syönyt liikaa, oksentanut kahdesti ja tuntuu, että kohta kaikki mahassa pyörivä moska nousee kurkkuun jälleen? Mikään ei tunnu nyt tärkeältä. Oli ihana tunne saada töiden jälkeen tunkea itsensä täyteen näkkileipää ja mehukeittoa, sitten tyhjentyä kuin rei'itetty kumivene. Oli myös ihanaa karata jääkaapille heti kun rakas lähti harrastuksnsa pariin ja sitten taas päästä halailemaan posliinia. Vaan tyhjentäytyminenkin tuntuu nyt niin turhalta. Ei millään ole mitään väliä.

Rakas sanoo, ettei tämä kannata. Vaikkei edes tiedä sisältöä. Tietää vain, että kirjoitan. Tietää senkin, että voisi jäljittää tämän koska vain, jos olisi oikeasti kiinnostunut. Onneksi ei ole. Tuossa hän nyt keräilee hampurilaisroskia pussiin ja ryystää tölkistä viimeisiä pisaroita; muistaa välillä vilkuilla tänne epävarmasti hymyillen. Hän näkee, että minun on paha olla, että itku on lähellä, ettei uni tule tänäkään yönä silmään. Huomaan katseesta, että kulta haluaisi olla lähellä, muttei uskalla tulla. Enkä minä nyt ehkä päästäisi. En voisi; olen liian iso, liian pehmeä, liian paljon kaikkea.

Huomenna alkaa kontrolli. Pääsykoelukemiset valtaavat iltapäiväni, ruuat jäävät minimiin ja paino laskee. Tavoite joka pitää.