I can't sleep
No, not like I used to
I can't breath
In and out like I need to
Tuntuu kummalta, että edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo viikko. Takana on pääsykoelukemista, ystäviä, epäonnistunut viikonloppu ja oksentelua. En ole kyennyt säilyttämään itsekuriani. Olen vain lihonut, lihonut, lihonut. Sen siitä saa, kun vain syö, syö, syö.
Mielessäni on jokainen päivä käynyt sama ajatus: valitsenko kurin ja nuhteen tien vai syöksynkö kierteeseen, jota en voi pysäyttää. Olen valinnut kierteen. Olen valinnut jäätelön, leivät, muffinssit, lämpimän ruuan. Olisin voinut valita ruispuuron, porkkanat, omenat ja sipulikeiton. Tunnen itseni epäonnistujaksi - ja lihavaksi. Pääni huutaa solvauksia, joita vieressä istuva rakas ei kuule.
Huomaan, kuinka elämä muutenkin suistuu raiteiltaan. Lukeminen ei kiinnosta; valitsen pääsykoekirjat vain siksi, että ruoka unohtuisi edes hetkeksi. Uni ei tule, ystävät ovat kaukana. Läsnä ovat vain kyyneleet ja ahdistus. On niin vaikea elää elämää, kun oma keho on tiellä. Fysioterapeuttikin leimasi kehoni virheelliseksi, vääntyneeksi. Tunsin suurta häpeää, kun edes ruumiini ei ole kunnossa. On huonot hampaat, vinksahtanut mieli ja nyt myös lukkoon lyövät polvet sekä painuneet jalkapöydän holvit.
Haluaisin sanoa edes muutaman positiivisen sanan, muttei minusta taida olla siihen. Tulisipa edes aurinko ja piirtäisi hymyn kasvoilleni.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
hei,
kiva kun kävit lukemassa tekstini. niin paljon samaa.. ja meidän pitää kärsiä siitä kaikesta, meistä tuli niitä "pahoja". vaikka me olimme vain uhreja.
saat toki linkittää minut tänne, voisin samalla lisätä sinutkin sivuilleni? :D
pärjäilemisiä!
Koita pärjätä sun ajatuksien kanssa! Tärkeintä on se mitä teet sen repsahtamisen taikka kierteen alkamisen jälkeen. Jos sinä saat sen kierteen loppumaan olet paljonpaljon vahvempi ja tunnet itsesi vahvemmaksi. Seuraavan kerran kun tuntuu siltä, että haluttaa ahmia ja oksentaa, kannattaamietiä sitä oloa mikä sinulla nyt on, tai ainakin tätä tekstiä kirjoittaessa. Itselläni on ainakin toiminut se, kun mietin, että kuinka paljon parempi olo minulla on illalla ja huomenna kun mä valitsenkin tän omenan enkä tota ihanan näköistä muffinssia.
Tietty mullekki sattuu niit repsahduksii, joista kasvaa päiviä kestävä kierre. Mä lähen yleensä lenkille kun alkaa tekeen mieli jotain herkkui ja sielt tullessa ei enää niitä tee niin kovasti mieli. Monet kerrat oon joutunu käveleen monen tunnin lenkkejä, jotta mun ahmimis halu vähenis.
Sori ku kirjotin niin pitkästi, mut toi teksti tuntu nin tutulta ja mä haluisin pystyä jotenki auttaan, vaik en tiedä kuin se onnistuiskaan.
Post a Comment