Minnie Driver - Hungry Heart

Everybody needs a place to rest
Everybody needs to have a home
Don't make no difference what nobody says
Ain't nobody like to be alone

Kirjoitin viimeksi sunnuntaina ja nyt on jo keskiviikko. Päivät vain lipuvat ohi toistaen itseään. En muista mitä tapahtui maanantaina, enkä tiedä kuinka se eroaa eilisestä. Tunnistan samoja asioita, mutten ymmärrä minne nämä kaikki päivät karkaavat. Pian on jo kesäkuu ja pääsykokeiden vuoro, enkä minä ymmärrä vielä mistään mitään.

Tämä eläminen ja oleminen turhauttaa minua. Pitäisi siirtyä eteenpäin ja pärjätä elämässä. Pitäisi opiskella, jotta kasvaisi aikuiseksi ja saisi ammatin. Pitäisi pitää huolta itsestään ja samalla kiirehtiä kymmeniin eri paikkoihin. Tuntuu, ettei elämässä muuta olekaan kuin velvollisuuksia ja ympäristön paineita. Välillä vain on sellainen olo, ettei enää jaksa.

Minä en osaa enää nukkua. Herään kymmeniä kertoja yössä tarkistamaan kelloa, toisinaan jopa kolmen minuutin välein. Aamulla väsyttää, kun unensaanti on kestänyt kohtuuttoman kauan eikä syvää unta ole ollut juuri ollenkaan. Päivisinkään en nuku, sillä pelkään, että se vie yöunet. Vaikka ne kyllä näyttävät katoavan muutenkin...

On pelottavaa katsoa näitä muodostuneita sanoja. Kaikki alkaa uhkaavasti muistuttaa syksyä ja romahdusta. Yöunet menivät ja elämältä katosi mielekkyys. Silloin oli vasta syksy ja oli vielä monta kuukautta aikaa miettiä, mitä elämältä haluaa. Nyt kuukaudet käyvät vähiin ja tuntuu, että minua kiidätetään kohti hidasta kuolemaa.

Syömisetkään eivät ota onnistuakseen. Eikä parisuhde. Eivätkä ystävyyssuhteet. Mikä minussa on vikana? Mikä osa menneisyydestäni on niin raskas, ettei sitä piilotellessa enää kykene elämään? Miksi tämä kaikki kohdistuu juuri minuun? Haluan vain syödä terveesti, rakastaa ja antaa toisten rakastaa minua.