Lifehouse - Am I Ever Gonna Find Out

Silence is golden
But I think it's gonna kill me now

Huomaamattani hämärä on laskeutunut. Olen istunut hievahtamattani tässä aina siitä asti, kun saavuin aurinkoisesta rantapuistosta kotiin. Olen miettinyt sanoja, sopivia lauseita ja oikeaa tarinaa kerrottavaksi. Ajatuksia on putoillut satunnaisesti päähäni, mutta jokainen niistä on tuntunut turhalta. En tahtoisi puhua työstä, ikävästä lapsuuskotiin, oman rakkaan aiheuttamasta mielipahasta ja loukkaavasta käytöksestä. Haluaisin sanoa, että olen syönyt viisisataa kaloria ja juonut kolme litraa vettä. Haluaisin, että voisin ylpeillä tunnin juoksulenkillä ja sadalla vatsalihasliikkeellä. Mutta kun en voi. Olen vain syönyt ja unohtanut oksentaa. Nyt itkettää, kun mitään ei enää tule ulos.

Kaupungin valot alkavat loistaa ikkunoista. Ne siintävät kaukaa, sillä me olemme täällä ylhäällä - turvassa mäen päällä. Minulle tämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin turva, kaikkea muuta kuin koti. En tiedä miksi täällä ei ole hyvä olla, vaikka on paksu ja pehmoinen ryijymatto, oma upottavan pehmeä sänky sekä minun suunnittelemani verhot. Täällä on kaikki niin kuin pitää, mutta minä olen riekaleina. Ulkokuori on ehjä ja kaunis, mutta sisällä rakoilee.

Jotenkin on taas vaikea olla sanoissa, kun paha olo on valloillaan. Tekee mieli itkeä, mutta kaikki kyyneleet ovat jo tulleet. Olen vuotanut kuiviin ja nyt on puhtaan ahdistuksen aika. Odotan yötä, aamua ja uutta iltaa. Tahdon vetää pään täyteen viinaa ja hukkua ihmisiin.