Too late to hide
And too tired to care
Take what you've left
And forget the rest
Kidutan pian itseni hengiltä. Siltä ainakin tuntuu. Vuosi sitten oletin elämän helpottuneen tähän mennessä. Luulin, ettei tarvitsisi enää ahtaa itseensä naurettavia ruokayhdistelmiä ja sitten katsella niiden virtaa posliinilla. Luulin, ettei tarvitsisi enää itkeä ja stressata, kun "olen niin lihava ja muut ovat vain laihtuneet". Toisin kävi, jälleen kerran.
Minun piti lukea tänään pääsykokeisiin, mutta työt veivät veronsa. Kaksi päivää olen työntänyt pyörää lumessa ja kantanut selkä vääränä kuunvaihteen posteja, joten nyt en kyennyt kuin pudottautumaan sohvalle ja antaa unen tulla. Unen lisäksi tuli muutakin. Tuli paha olo, kiukku, ahdistus ja syyllisyys. Nousin ylös, avasin kaapit ja annoin mennä. Kalorit paukkuivat ja seuraavaksi viemäri huusi armoa.
Tämä on toistunut jo liian monena päivänä. Miksen minä voi hyväksyä itseäni ja taustojani? Miksen voi ymmärtää, että minä olen hyvä ja kelpaan, että minun ei tarvitse muuttua ja olla muille mieliksi. Minä vihaan vatsaani, reisiäni, nenääni. Kaikista eniten vihaan painoindeksiä, lukua kaksikymmentäyksi. On rumaa painaa niin paljon, kantaa niin paljon rasvaa. Minä haluan vain laihtua ja kiinteytyä.
Kunpa joku tulisi ja auttaisi minua nousemaan tästä suosta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Kunpa uskaltaisit alkaa irrottamaan otettasi tuosta maailmasta. Painoindeksi 21 kertoo sulle vain että olet tosi hoikka. Mun poikaystävä sanoi että sen mielestä paras painoindeksi on sellainen, joka on mahdollisimman keskellä väliä 20-25. Ja mieti kuinka paljon enemmän rasvaa mahtuu mun BMI.hin 23. Ja silti olen oppinut nyt kantamaan sen ylepydellä. Siis myös sen rasvan, sillä sehän on se joka tekee vartalostani naisen vartalon.
Se paha olo ei helpota laihtumalla, se pahenee sillä. Se helpottaa vasta kun irrotat painosta ja ruoasta ja suuntaat ajatukset muualle. Se ei ole yksinkertaista, mutta toivon sulle uskallusta! Halauksia. Hassua muuten, alat tuntua siltä kun melkein tuntisin sut kun ollaan välillä toisillemme kirjoiteltu ja toistemme kuulumisia luettu. Siksikin mulle on jotenkin ihan henkilökohtaisestikin tärkeää että pääsisit siitä suosta ylös.
Oletko kertonut jollekkin tunteistasi?
Itse pystyin kertomaan mun ongelmasta ekan kerran tänään ja mun olo parani tosi paljon. Tuntuu kuin pystyisin nyt hengittämään ja syömään ja olemaan paljon vapaammin.
Voimia!
Post a Comment