3 Doors Down - Here Without You

I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind
I think about you baby
And I dream about you all the time

Päivät matelevat eteenpäin. Heräsin vuosi sitten ja nyt on vasta tiistai, vasta puolipäivä, vasta maaliskuu, olen vasta 19. Mikään ei tunnu riittävän ja silti kaikkea on liikaa. On liikaa kipua ja kärsimystä, liikaa kuolemaa ja itsensä tuhoamista. Olisipa sunnuntaikin ollut vain unta.

Kipu polttaa eikä se hellitä. Edes kaksi päivää sairauslomaa ei tunnu auttaneen. Näen vieläkin veren lumihangella, kahdesti katkenneen jalan ja pehmoisen turvan, jonka heiveröisiä karvoja hengitys ei enää liikuttanut. Kaula oli vielä lämmin, mutta ääntäkään ei enää kuulunut. Rapsutus korvan takaa - eikä mikään muuttunut. Pieni oli nyt taivaan laitumilla. Yhteiset vuodet vaihtuivat minuuteissa kultaisiksi muistoiksi ja kasvoja raastaviksi kyyneliksi.

Puoli tuntia myöhemmin minä pahoittelin kuraantuneita juhlahousujani ja punaista naamaani. Oli aika vastaanottaa uusi elämä; oli perhejuhlan aika. Minussa ei ollut iloa. Menetin arvokkaan kuuntelijan ja lohduttajan. Menetin paljon enemmän kuin ystävän. Se tiesi kaiken minusta: kuinka saada minut hermostumaan, kuinka nauramaan. Se tiesi, että minä olen sille hyvä. Se oli läsnä kun itkin, yhtyi ilonpitoon kun nauroin, hermostui kun kaikki ei ollut kohdallaan.

Nyt sen ei tarvitse enää hermoilla. Kipu on poissa. On vain vihreät niityt ja paljon porkkanoita. Samanlaista pakoa minäkin nyt tarvitsisin. Haluan piikin, joka vie minut pois kipeistä ajatuksista, vaikeista aamuista ja itsetunto-ongelmista. Haluan unohtaa ruuan ja leijailla ylös pilviin - kevyempänä kuin kukaan muu.