Touch me, take me to that other place
Teach me, I know I'm not a hopeless case
Taas tässä. Sama aika, sama paikka. Lähes jokaisena arkipäivänä minä istun näihin aikoihin tässä pojan koneella ja mietin mitä sanoa. Toisinaan päädyn vain lukemaan muiden ajatuksia, toisinaan muodostan jotain epämääräistä tekstiä ja poistan sen heti. Sitten on näitä päiviä, jolloin oikeasti haluaa kirjoittaa, muttei tiedä mitä sanoa.
Tärkeintä kai on se, että tästä on luultavasti tulossa hyvä päivä. Olen syönyt muutaman leivän ja suklaapalasen sekä juonut täysmaitoon tehdyn laten, eikä minua ahdista. Minusta tuntuu, että tänään olen ansainnut kaiken tämän. Ostin minä muutaman irtokarkinkin videovuokraamosta, kun kirjasin itseni ulos töistä. Tänään minä aion tehdä hyvää ruokaa, nauttia ja iloita siitä, että minulla on asiat oikeasti aika hyvin.
Liian moni asia painaa niskassa ja pelottaa, mutta tänään pitäisi irtautua kaikesta ja elää niin kuin ennen. Niin kuin syksyllä 2006. Niin kuin aikoina, jolloin minä en ole ollut tarvitseva ja heikko.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment