The Superchick - One And Lonely

Sometimes I have bad days
And it's hard to be me
Sometimes I get brought down by insecurity
And I have my days when I'm the one and lonely

Olen nuhainen. Minussa kymmeniä litroja venyvää räkää, jota alkaa samantien niistämisen jälkeen taas vuotaa. Kerrostalojen portaita juostessa ei ole kiva kaivaa nenäliinaa taskusta joka kolmannella askelmalla. Postit leviävät ja tahti hidastuu. Olen vihainen tälle virukselle.

Olen vihainen myös itselleni. Aamulla viiden jälkeen otin vitamiiniporeen ja kalsiumin. Töissä söin sen normaalin ruisleivän vihanneksilla ja kinkulla. Sitten tulin isän ja äidin luo käymään: ruissämpylä, kaksi digestiveä ja päärynä. Minun täytyy syödä tänään vielä ruokaa. Sitä ennen ei pitänyt syödä mitään, juoda vain teetä ja kahvia. Miksi minä söin sämpylän? Miksen vaikka ruisleivän palasta? Tai riisikakkua? Miksi minä en osaa elää kurissa ja nuhteessa?

Pian poika soittaa. Tulee hakemaan minut täältä pois. Haisen hevoselle, sanomalehtipaperille sekä eukalyptukselle. Haluan suihkuun ja nukkumaan. Miksi en voisi vain nukkua? Päivät pitkät makaisin sängyssä ja nukkuisin talviunta. Tiedän kyllä, että kotiin linnottautuminen laukaisisi bulimiakierteen. Silti haluaisin vain olla. Ja kuitenkin juosta, kuntoilla ja rääkätä itseäni. On niin ristiriitainen olo. En edes tiedä, kuinka paljon kulutan kahden tunnin hikisellä postinjakokierroksella. Ahdistaa.

Toivottavasti poika saa minut paremmalle tuulelle. Huomenna edessä jälleen aikainen herätys ja ratsastusta iltapäivällä. Nyt on oltava vahva.