Saturday, January 12, 2008

Lifehouse - Broken

I'm falling apart, I'm barely breathing
With a broken heart that's still beating
In the pain there is healing
In your name I find meaning

Olen luvannut aina vain uudestaan, että nyt minä aloitan kirjoittamisen. Päivitän joka päivä ja kerron, kuinka hyvin tai huonosti menee. Olen ajatellut, että teen sen vain itselleni ja itseni takia. Mutta niin vain on käynyt, että sormet ovat pysyneet poissa näppäimistöltä. Korkeintaan olen käynyt tarkistamassa sähköpostit ja lukenut muutaman Viivi & Wagner -sarjakuvan. Ja tässä minä nyt olen vuolaine ajatusvirtoineni sekä vähäisine sanoineni.

On pitänyt soittaa terapeuteille, uusia reseptit ja ennen kaikkea syödä niitä lääkkeitä. Sen sijaan olen herännyt aamuviideltä töihin, käynyt asuntoesittelyissä rakkaan kanssa ja koettanut uskotella itselleni, että kaikki on hyvin ja että minä olen terve, normaali nainen. Olen kiertänyt totuutta ja vältellyt vastuuta.

Tänään tuli vaihteeksi julki, kuinka kieroutunut minun maailmani on. Pidän etäisyyttä yllä, jotta toinen tulisi ja ottaisi syliin; menen sylissä sykkyrälle, jotta toinen tajuaisi pahan olon; lähden pois, jotta minua pyydettäisiin jäämään. Ja siihen se meni: olin etäinen ja toinen lähti pois. Ei pysyvästi, ei kauas. Minulle se oli kuitenkin tarpeeksi. Olisin juuri ollut valmis nielemään ylpeyteni ja astumaan ulos sairaudestani, kun pommi putosi. "Lähen Matille ryyppää." Minä tein sen taas - ajoin pois ihmisen, josta välitän kaikkein eniten. Olen tahtomattani noudattanut samaa kaavaa aiemmissakin suhteissani. Nyt vain ensi kertaa tuntuu siltä, että täytyisi löytää pysäytysnappula. Ei minulla ole varaa menettää tuollaista rakkautta, tuollaista ihmistä, tuollaista turvaa. Minun on hyvä olla, tiedän sen. Silti väkisinkin haen itselleni pahan olon, jotta saan syyn toimia niin kuin toimin.

Minun tekisi mieli oksentaa, mutta maha on ennalta jo kipeä, suu kuiva ja huulet halkeilleet. Tekisi mieli huutaa ja itkeä, mutta olo on tyhjä. Puoli tuntia sitten ovi painui kiinni kullan takana, kymmenen minuuttia sitten minut valtasi hiljaisuus. Olen hämmentynyt ja palasina. Tekisi mieli sulkea silmät elämältä ja valua pois.

1 comment:

Anonymous said...

Ehkä,täysin varma en voi olla, mutta ehkä voisin elää naisen kanssa. En osaa kuvitella tilannetta, koska olen nyt kihloissa miehen kanssa. Mutta tuskinpa, koska en ole tähänkään mennessä pystynyt kertomaan asiasta vanhemmilleni.

Itse ajattelin myös, että en harrastaisi seksiä naisen kanssa suhteeni aikana,sillä siinähän ei ole mitään eroa onko se nainen vai mies, mutta mikäli se ei ole kihlatulleni oikeasti mikään ongelma,niin mahdollisesti. Mutta minusta tuntuu, että taka-ajatus on threesome, kolmantena osapuolena nainen jonka kanssa saisin peuhata kihlattuni katsellessa vieressä :D

-Heta (ardour.vuodatus.net)