Delirious? - The Years Go By

Looking back across the years
We've had joy, we've had tears
Hand in hand we've run the race

Olenpa ollut pitkään poissa. Kone on ollut kotona, kun minä olen juossut ympäri maailmaa. Ensin oli joulukiireitä, sitten tuli rakas - melkein kahdeksi viikoksi! - ja lopulta tuli joulut, uudet vuodet ynnä muut. Aikaa on kulunut ja jälleen on yksi vuosi takana.

Mitä jäi käteen vuodesta 2007? Tammikuussa kerroin rakkaalle, että minulla on bulimia. Luulin, että paljastukseni tuhoaa vuodenvaihteessa annetun lupauksen; tästä ei sittenkään tulisi meidän vuottamme. Pelkoni oli turha, sillä kukaan ei olisi voinut suhtautua paremmin tähän asiaan. Poika oli kuulemma jo aavistellutkin. Tuli helmikuu ja penkkarit. Sitten yhtäkkiä olikin jo maaliskuu ja minä istuin koulumme liikuntasalissa kirjoittamassa virallisille papereille. Kirjoitusten jälkeen tuli kevät: huhti- ja toukokuu. Hain apua. Terveydenhoitaja, lääkäri, psykiatrian poliklinikka. Rakas oli minusta ylpeä, samoin ystävät. Kevät huipentui ylioppilasjuhliin, kun kirjoitin lukiomme toiseksi parhaimpana oppilaana.

Nyt olisi jälleen uusi kevät edessä, sitten kesä ja syksy. Tuoko uusi syksy uudet tuulet? Viime vuonna puhalsivat pettymysten kipakat tuulet. Pääsykokeet eivät menneet kesällä nappiin ja opiskelupaikka jäi saavuttamatta. Oli edessä työt, masennus ja sairausloma. Sitä ei osannut aavistaa kesällä, kun matkattiin Raumalle viettämään juhannusta ja maattiin asuntoauton katolla. Eikä vielä silloinkaan, kun poika lähti asevelvollisuuttaan suorittamaan päivää ennen syntymäpäivääni.

Nyt alkaa olla päätöksessä minun sairauslomani. Enää tämä viikko jäljellä kotielämää, sitten kutsuvat työt Postilla. Pärjäänkö minä? Entä jos pääni taas hajoaa? Entä jos minusta ei ole tekemään töitä? Kysymykset tulvivat päähäni sellaisella vauhdilla, että luulen aivokuoren pian murenevan.

Päätepisteessä on myös rakkaan asepalvelus. Tammikuun neljäntenä päivänä Kirkonmaan linnake jää taakse ja koti kutsuu. Elämä muuttuu meillä kummallakin. Alamme etsiä yhteistä kotia ja harjoitella elämää. Minä teen töitä ja luen pääsykokeisiin, toinen rassaa putkia ja palailee ihmisten ilmoille.

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Tämä vuosi vain tuntuu kovin pelottavalta, kun pitäisi itsenäistyä ja päästää toinen aina vain lähemmäs itseä. Samalla pitäis itse tehdä matkaa lähemmäs omaa itseä.

Päivä kerrallaan.