Scandinavian Music Group - Lupaus kesästä

Taivaanrannassa aurinko sammuu
Noustakseen aikaisemmin
Jossain valvoo toinenkin uneton
Joka miettii samaa kuin sinä

Minä vihaan noita äskeisiä sanoja. Kun katson niiden takeltelevaa kieltä ja tunteettomia kuvauksia, olen sisältä kovin kylmä. En muista aamupäivän tuskaa, en ruoan aiheuttamia komplikaatioita enkä hiljaisuuden piinaavaa säveltä korvissani. Tuntuu kuin ne olisivat pelkkää unta, kirjoista luettuja juonenkäänteitä.

Tässä minä istun ja tuijotan sivusilmässä äsken julkaisemiani sanoja. Ne ovat rumia, köyhiä ja arvottomia. Ne eivät merkitse minulle mitään. Koskaan aiemmin eivät sanat ole merkinneet minulle näin vähän. Ne ovat olleet keino kanavoida pahaa oloa, ahdistusta, pelkoa ja hämmennystä. Ne ovat kanavoineet ilon oikealla tavalla ja saaneet onnen pulppuamaan suonissani. Nyt sanani aiheuttavat vain hetkellistä vihaa ja sitten täydellisen tyhjyyden. Minusta ei ole mihinkään.

Vaikka vierelläni on Erlend Loe ja lattialla pinossa J.M. Coetzee, Reko Lundán, Paulo Coelho, sanat eivät herätä tunnetta. Ne eivät enää riitä mielialojen ja ajatusten kanavointiin. Nyt ovat vuorossa kyyneleet, viha ja avuttomuus. Mutta ei ketään, jonka kanssa jakaa taakkaa.