Adema - Pain inside

There's pain inside
I can't understand
There's hate in life
That will not go away

Minä olen aamuisin monta tuntia ihan turtana sen lääkkeen takia. Nopeat liikkeet pyörryttävät, olen hidas ja vailla tarmoa. En kykene lähtemään lenkille edes koiran kanssa tai pukemaan. Kuljen vain kulahtaneessa aamutakissa läpi talon, syön vähän, juon teetä ja luen lehteä. Olo on niin raskas, etten taida syödä niitä kovin pitkään.

Oloni on tällä hetkellä kuin aamulla: vetämätön, raskas, ahdistunut. Olen oksentanut kolmesti tänään ja mahaani koskee. Tunnen alavatsassa nipistyksiä ja koko etumukseni on valtavan kokoinen. Nestetasapainoni järkkyy nykyään niin kovin herkästi. Silmätkin punoittavat. Isä kysyi vain olenko itkenyt. Olen, vastasin - enkä valehdellut yhtään.

Rakas tulee ylihuomenna hetkeksi kotiin. Isot herrat eivät suostu päästämään häntä vielä huomenna, joten minulla on edessäni vielä yksi varma päivä ruokailujen suhteen. Voisin juoda koko päivän vain kalorittomia juomia tai sitten antaa tilaa kurkku- ja porkkanatikuille. Tai sitten käy niin kuin tänään: ahdistus iskee voimakkaana ja minä ryntään kauppaan, ostan valtavasti ruokaa, syöksyn tyhjään asuntoon, jossa kävelen ympyrää samalla kun ruoka katoaa. Ja loppu on sanomattakin selvää.

En uskalla suunnitella huomista, koska päivä voi tuoda tullessaan mitä vaan. Toivottavasti saan aikaiseksi suunnittelemani lihaskuntoharjoitukset, juoksulenkin sekä joulukortit. Aamupäivällä pitäisi muistaa jättää soittopyyntö omahoitajalleni. Olen unohtanut sen jo kahtena aamuna. Minusta tuntuu, että välttelen sitä alitajuntaisesti.