Bryan Adams - Cuts Like A Knife

Now it cuts like a knife
But it feels so right

Nyt se on totista totta. Minä olen muuttanut pois vanhempieni luota. Minulla on oma koti, oma koti yhdessä rakkaani kanssa. Minä en ole enää kuntalainen enkä asu vanhempieni siipien suojissa. Minusta on tullut kaupunkilainen, joka maksaa itse laskut, vuokran ja ruuat. Minä itse pesen pyykit, silitän ja siivoan. Iltaisin kömmin nukkumaan rakkaan vierelle ja vanhemmille muistan soittaa vähintään joka toinen päivä. Niin se elämä kuljettaa.

Isälle tämä on raskasta. Olen iltatähti ja se ehdoton isin tyttö. Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei isä edes ehtinyt valmistautua. Nyt hän yrittää kaikin keinoin auttaa meitä: osti imurin, tekee lisää hyllyjä kaappeihin, lainaa autoa ja kiinnittää lamppuja. Kohta on kaikki tarvittava tehty, eikä isää enää tarvita niin usein. Mihin hän sitten aikansa kuluttaa?

Muuton haittapuoleksi on sanottava se, ettei meillä ole nettiyhteyttä ennen maaliskuun alkua. Voin siis kirjoitella hyvin satunnaisesti, kun saavun tänne vanhemmilleni ja maltan istahtaa koneen ääreen. Paljon ei kyllä ole sanottavaakaan. Kaikki on niin sekavaa ja olen yhä hämmästynyt siitä, että minä en enää kuulu tähän taloon. Minun huoneessani on nyt vuodesohva ja toisenlainen televisio. Tästä tulee vierahuoneen ja työhuoneen yhdistelmä, eikä minulla ole enää sijaa täällä. Eikä kuulukaan olla. Mutta silti se tuntuu niin peruuttamattomalta, vaikka vielä viime viikolla isä sanoi: "Muista sitten, että kotiin voit tulla koska vaan. Täällä on aina paikka sua varten." Niin, tämä on minun kotini niin kauan kunnes opin kutsumaan yhteistä kaksiotamme meidän ja minun kodiksemme.

En minä osaa avautua tämän enempää. Syömiset ovat retuperällä, paino heittelee ja mielialat vaihtelevat tuulen lailla. On aika raskasta nyt.